Elämäni Seinäruusuna

Stephen Chbosky- Elämäni Seinäruusuna

Jostain syystä nämä arvostelut on pakko aloittaa kertomalla miksi ylipäätään luin tämän kirjan. Niin tämäkin. Kirjan nimi kiinnitti huomioni, sillä jotenkin saatoin heti samaistua siihen. Tai entinen minäni saattoi, mutta kuitenkin. Olen minäkin nimittäin ollut juuri tuollainen seinäruusu, seurannut vain muita, seisonut koulun seinän vieressä ja pelannut puhelimella.
Tämän takia siis kirjan lainasin. Kuitenkin kun siihen sitten tarkemmin tutustuin, huomasin, että sehän on ihan kulttimaineen saanut opus, ja että siitä on ihan elokuvakin tekeillä.
Aluksi en näitä asioita vielä tiennyt, ja lukeminen tökki.
Kirjan kieli oli melko omituista, enkä siihen päässyt oikein sisälle.

Kunnes sitten näin trailerin (johon rakastuin), selvitin kirjan taustoja ja niin kliseista kuin se onkin, aloin pitää kirjasta, ja ei aikaakaan, kun sain sen luettua.
Kirjan päähenkilö Charlie on juuri tuollainen seinäruusu. Ei ystäviä, koko ajan kotona, rakastaa lukemista (lukee jopa jokaisen kirjan kahteen kertaan). Tyypillinen nörtti, vaikka ei olekaan.

Niin kuin jokaisessa tämäntyyppisessä tarinassa, kirja on kasvutarina, joka kertoo miten päähenkilö muuttuu ja tulee tavalla tai toisella paremmaksi ihmiseksi. Tai ainakin onnellisemmaksi.
Näin käy Charlienkin tapauksessa ja oikeastaan se alkaa siitä, kun hän tutustuu Samiin ja Patrickiin, sisaruksiin, jotka ovat vähän erilaisesta maailmasta kuin Charlie.

Hienointa kirjassa on sen kieli. Päiväkirjamaisuus sopii Charlien suuhun erinomaisesti ja muutenkin tekstin tietynlainen rehellisyys, on ihana juttu.
Charlie sanoo asiat niin kuin ne ovat, eikä pohdi liikaa omia tunteitaan.
Juuri sen takia pidin tästä kirjasta ja oli se muutenkin aika kevyt ja helppo lukea.
Ja pisti ajattelemaan.

Ainoa asia josta en pitänyt oli Charlien lisääntyvä päihteiden käyttö. Onko aina pakko ”repäistä” juopottelemalla tai polttamalla pilveä? Se onnellisuus löytyy kyllä muutenkin, eikä nuoruuteen tarvitse välttämättä liittyä mitään tällaista.

Tämän kirjan luettuani koin halua katsoa Rocky Horror Picture Shown, kuunnella The Smith:n kappaleen Asleep ja lukea kaikki Charlien mainitsemat kirjat, kahteen kertaan vieläpä.

Tämä on kunnon moderni klassikko, joka jokaisen kannattaa lukea.

Arvosana: 8+

P.S Jos leffa kiinnostaa kurkkaapa tänne.

_______________________________________________

Tämän kirjan myötä kesän lukusaldo on nyt 10 kirjaa. Toivottavasti se siitä vielä kasvaa.

Tällä hetkellä luettavana on Anna-Leena Härkösen Häräntappoase, J.R. Wardin Pimeyden rakastaja ja Celia Reedin Noitalapsi.

Niistä lisää myöhemmin jos vain jaksan kirjoittaa. Pysykää kuulolla!

- Winerie 

Da Vinci koodi

                                           Dan Brown- Da Vinci- koodi

Lainasin tämän kirjan kirjastosta ihan vain hetken mielijohteesta (no pakko myöntää että finin klassikkokirjahaasteesta innoitti myös, mutta kuitenkin) ja sitten luin sen parissa päivässä. Tämä on taas niitä kirjoja joita ei meinaa malttaa laskea käsistään, sillä se vain jotenkin saa otteeseensa ja pitää jännityksessä koko ajan. Olin katsonut kirjasta tehdyn elokuvan, joten tiesin mistä kirjassa on kyse.
Olin kuitenkin jo unohtanut sen verran, että jännitys säilyi.

Kirjan päähenkilö on professori Robert Langdon, joka tutkii työkseen uskonnollisia symboleita. Tarina alkaa siitä, että maailman kuuluisimman museon, Louvren, kuraattori Jacques Sauniere murhataan ja Langdon kutsutaan paikalle selvitämään Saunieren jättämää salaperäistä viestiä. Tämän viestin selvittäminen vie Langdonin ja kryptologi Sophie Neveun vaarallisen salaisuuden jäljille. Salaisuuden jonka edestä ollaan valmiita kuolemaan ja murhaamaan.

Da vinci koodi on yksi niistä kirjoista, joka todellakin kannattaa jokaisen lukea. Sitä ei turhaan kutsuta mestarilliseksi trilleriksi, ja se todellakin on ansainnut paikkansa kaikkien aikojen parhaiten myyneiden romaanien joukossa. Todellinen klassikko.
Itseäni kirjassa eniten viehätti se symbolien, vihjeiden ja arvoitusten verkko, jonka ympärille juoni oli kudottu. Mitään ei voi arvata ennalta ja kaikki nämä pienetkin faktat, joita kirjassa viljellään, ovat mielenkiintoisia. Juonta voi yksinkertaisesti sanoa nerokkaaksi.

Katsoin vertailun vuoksi myös elokuvan uudestaan, mutta pakko sanoa, että se ei yllä lähellekään kirjan tasoa. Monia asioita on poistettu ja muunneltu ja katsojalle voi jäädä hieman hämmentynyt olo. Tai ainakin monet asiat on elokuvan perusteella helppo käsittää väärin.
Juuri sen vuoksi suosittelen ehdottomasti lukemaan myös kirjan, vaikka elokuvan katsominen kiinnostaisi enemmän.
Tämä on lukukokemus jota et tule katumaan.

Pisteitä kirja saa 9/10

__________________________________________

Tämä blogi on taas jäänyt vähän huonolle päivittämiselle, mutta nyt yritän jaksaa taas kirjoitella :D
Kesäloma on nyt alkanut ja nyt on siis enemmän aikaa lueskella. Tällä hetkellä kesäloman saldo on 6 kirjaa, mutta enköhän saa niitä paljon enemmän loman loppuun mennessä luettua. Kaikista en tule kirjoittamaan arvostelua, mutta mielenkiintoisimmat lukukokemukset varmasti pääsevät esille, kuten nyt tämä Da Vinci koodi.
Täytyy muuten sanoa, että olen nyt innostunut lukemaan Sophie Kinsellan kirjoja, joten jossain vaiheessa varmasti tulee tämän kirjailijan kirjoista joko yhteinäinen esittely, tai sitten ihan vain tavalliset kirja-arvostelut.
Ja myös finin klassikkojen kesä haasteeseen olen osallistunut, joten tänä kesänä on tarkoitus lukea enemmän myös klassikkokirjallisuutta.
Ehkäpä innostun sitten jostain ihan minulle uusista kirjoista kuten vaikkapa Jane Austenista?
Täytyy vielä muuten sanoa, että ihastuin tänään Taivaan pilarit tv-sarjaan, joten todennäköisesti luen kirjankin, johon se perustuu.

Viettäkääpä oikein ihana kirjakesä! :)

- Winerie

Kirjakevät

Tämäkin blogi melkein pääsi unohtumaan, mutta onneksi sen nyt bloggeria selatessani löysin. Kirjojahan olen tietenkin lukenut aika paljon, mutta niiden kirja-arvostelujen kirjoittaminen on sitten jäänyt vähän vähemmälle.
No aikaakaan ei sen pahemmin ole ollut, mutta ehkä nyt kesää kohden ahkeroidun lukemaan ja kirjoittamaan enemmän.

Tässä kuitenkin nyt kooste kirjakeväästäni tähän asti. Kaikkia lukemiani kirjoja en valitettavasti muista, mutta tässä tärkeimmät.

Nälkäpeli-elokuvan innoittamana olen rupesin lukemaan myös kirjasarjaa uudestaan ja nyt olen ostanut kaksi ensimmäistä kirjaa pokkariversiona. Kolmas kirja vielä täytyisi hommata niin sitten olisi koko sarja koossa.

Toinen sarja jota olen nyt lukenut on Katherine Applegaten Remnants. Viimeistä kirjaa viedään ja sitten on sekin sarja luettu. Applegaten kirjoista olen aina pitänyt, sillä niissä ei ole kekseliäisyydessä säästeltyä ja etenkin juuri tässä Remnantsissa luovuus pääsee hyvin valloilleen.

Ihan hyvin olen myös edistynyt Johanna Sinisalon kirjojen lukemisessa, sain juuri luettua Kalevalaan pohjautuvan Sankarit kirjan ja nyt on meneillään Linnunaivot. Kesän aikana olisi tavoitteena lukea kaikki Johanna Sinisalon kirjat. Enää ei taida olla kuin pari kappaletta lukematta.

Onhan noita sitten ollut monia muitakin kirjoja, mutta niistä sitten enemmän arvosteluissa. Toivottavasti nyt jaksan paremmin myös niitä kirjoittaa.

- Winerie

Delirium- Rakkaus on harhaa

Lauren Oliver- Delirium- Rakkaus on harhaa

Tämän kirjablogin pitämisen voin helposti aloittaa kirjalla, jonka luin vähän aikaa sitten. Kyseessä on Lauren Oliverin Delirium- rakkaus on harhaa.

Olin kuullut kirjasta monesta paikasta ja jo nimi herätti kiinnostukseni. Ensinnäkin Delirium kuulostaa jotenkin viehättävältä (vaikka sanan merkitystä tutkittuani se ei sitä todellakaan ole) ja kirjan ns. suomennos ”rakkaus on harhaa” saa minut heti kiinnostumaan.
Takakannessa lupaillaan myös hyvää. Millaista on elämä yhteiskunnassa jossa rakastuminen on rikos ja kiellettyä?
Varsinaisesti kielletty rakkaus on kirjallisuudessa paljon käsitelty aihe, mutta Lauren Oliver on kirjoittanut sen hieman eri lailla. Kyseessä ei suinkaan ole sukujen viha, eri ”lajien” mahdoton rakastuminen vaan ylipäätään rakastumisen vääryys ja valheellisuus.

Kirjan päähenkilö Lena on 17-vuotias, tavallinen tyttö joka odottaa vuoroaan proseduuriin, ”leikkaukseen” jonka jälkeen ihminen ei tunne rakkautta.
Alku sujuu odotetulla tavalla, mutta kuinkas ollakaan kuvioihin tulee mukaan salaperäinen Alex, joka saa Lenan pään pyörälle.

Kirjan juoni noudattaa pääpointeissaan tuttua kaavaa, mutta kliseet on saatu mainiosti kesytettyä ja niihin on tuotu uusia ulottuvuuksia.
Itse kirjan ympäristö on uudenlainen, eikä mikään tyypillinen suurkaupunki ostareineen ja pilvenpiirtäjineen. Siinä on idyllistä satamakaupunkia yhdistettynä kuitenkin keskustan vilinään ja myös luonnon läheisyyteen.

Kirjan tunnelma on hyvin moniuloitteinen. Välillä se on hyvinkin hauras ja surullinen, välillä vahva ja kaunis. Joissain kohdissa sen suoraviivaisuus ja ennalta-arvattavuus menee melkein ärsyttävyyteen asti, mutta kokonaisuudessaan kirjaa ei voi vihata.
Siihen ei ehkä rakastu, mutta siitä ei voi olla pitämättä kun siihen tutustuu.
Loppuratkaisu oli kauhea. Toisaalta se oli hyvä, sillä se oli todellakin odottamatonta, toisaalta huono sillä tämä kirja olisi ansainnut onnellisen lopun. Mutta onneksi helpotusta on luvassa, sillä tämähän on vasta trilogian ensimmäinen osa. Ehkä seuraavissa osissa on onnellisempi loppuratkaisu.

Kirjaa tahdittavat asialliseen muotoon puetut hienot lainaukset tulevaisuuden ihmisten raamatusta; ”Shhh” kirjasta.

Tähän kirjaan kannattaa tarttua jos pitää scifistä tai yleisesti vähän erilaisista rakkaustarinoista. Aivan nuorille sitä en kuitenkaan suosittele, sillä jotkut kirjan kohdat olivat hieman rankempaa tekstiä. Siitä syystä tämä varmaan löytyykin aikuisten osastolta.

Pisteitä kirja saa 8/10

________________________________________________

Pitkään mietin tällaisen kirjablogin perustamista ja nyt sain viimein aikaiseksi aloittaa.

Enemmän tämä on varmaan sellaista henkilökohtaista juttua, mutta toivottavasti pidätte!